Asenne on pieni asia, jolla on suuri merkitys

Työnantajat huutavat kilpaa työpaikkailmoituksissa hakijan asenteen perään. Mutta mitä tämä haluttu asenne tarkoittaa käytännössä? Ja miten työnhakija voi tuoda asennettaan esiin?

Itse tiivistäisin asenteen kahteen asiaan, valmiuteen tehdä hiukan enemmän kuin mitä odotetaan, sekä positiiviseen käytökseen. Hyvä asenne ei ole itsestäänselvyys eikä se ole meissä sisäsyntyistä. Asenne alkaa kehittyä jo lapsuudesta lähtien ja muokkautuu ajan myötä. Missä tahansa kohdassa elämäänsä ihminen voi muuttaa asennettaan, jos vain haluaa.

Olen kaupassa ja lataan ajatuksissani ruokia ostoshihnalle. Himpura, olen unohtanut punnita nektariinit. Kassaneiti hymyilee ja ampaisee seuraavalla sekunnilla nektariinieni kanssa hedelmävaa’alle. Hän teki enemmän. Lähden hyväntuulisena kotiin.

Mikä lasketaan positiiviseksi käytökseksi? Ainakaan täällä Suomessa se ei tarkoita stereotyyppistä räväkkää amerikkalaista meininkiä, vaan introverttikin ihminen voi olla hyvin positiivinen. Asenne näkyy parhaiten tavassa tuoda asioita ilmi; asiat voi ilmaista kauniisti toisia kunnioittaen. Työkaveri on kovan kiireen keskellä saanut hommansa hoidettua, mutta työpiste on pommin jäljiltä. Kiitänkö tehdystä työstä, vai huomautanko tilan siisteydestä?

Positiivinen asenne tarttuu ja leviää helposti samoin kuin negatiivinenkin, mutta jokainen päättää itse millaista asennetta haluaa ruokkia. Joku näkee vain epäkohtia. Lähdenkö mukaan vai kysynkö, mitä hän aikoo tehdä asian parantamiseksi. Pitääkö meidän olla samaa mieltä muiden kanssa? Kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, ratkaisevaa on tapa, miten asia tuodaan esille.

Miten sitten haastattelijat arvioivat hakijan asennetta työhaastattelutilanteessa? Annan aina pisteitä hakijalle, joka on tehnyt taustatyötä ja perehtynyt sekä yritykseen että työtehtävään etukäteen. Haastattelu ei ole vain tilanne, jossa hakija tulee kertomaan itsestään vaan se on myös tärkeä mahdollisuus osoittaa aitoa mielenkiintoa. Kysymykset ovat oiva keino vakuuttaa haastattelijat.

Haastattelutilanteessa kuunnellaan aidosti hakijan kertomia asioita; kiinnitetään huomiota siihen, miten hän puhuu työkavereistaan, johdosta sekä yrityskulttuurista. Toinen näkee ongelmat muiden syinä, kun taas joku toinen osaa kertoa, miten hän on itse vaikuttanut, tai edes yrittänyt vaikuttaa asioihin.

Palkkasin taloushallintoon asiantuntijan, joka kertoi haastattelussa, että oli palkkojen tarkastuksen jälkeen unohtanut painaa viimeistä maksa näppäintä. Yli 300 henkilöä jäi ilman palkkaa. Palkkapäivän aamuna alkoi asian korjaustoimenpiteet, jotta palkka saataisiin ihmisille pikasiirtoina kyseiselle päivälle. Unohduksesta huolimatta palkkasin hakijan. Omien virheiden myöntäminen kertoo ihmisen kyvystä oppia ja kehittyä ammattilaisena.

Positiivinen asenne ei ole vain työnhakijan tai -tekijän asia, vaan myös yritykseltä vaaditaan asialle omistautumista. Työntekijän pitäisi saada kokea, että häntä arvostetaan kokonaisena ihmisenä, eikä vain hänen työpanoksensa takia. Johtajana teen päivittäin lukuisia valintoja; kuuntelenko vai kävelenkö ohi, arvostanko vai arvostelenko.

Edellisessä blogikirjoituksessamme henkilöstöassistenttimme Mira Salomaa oli hyvin lainannut Horst Schulea siitä, millaisella asenteella kannattaa mennä töihin.

Älä mene töihin, jotta voisit tehdä töitä. Mene töihin, jotta voisit olla erinomainen urallasi ja välittää ihmisistä ympärilläsi.

Anja Pajala
Toimitusjohtaja